Liveaboardilla sukelluselämää parhaimmillaan

06.09.2018

Mahtavia sukelluskohteita, aurinkoa, lepoa, helppoa ja mukavaa sukeltamista


Kuva Olli Lappi
Kuva Olli Lappi

Lue ensin jutun osa 1. Miksi se Punainenmeri on niin hieno?

Liveaboardilla voi keskittyä pelkästään sukeltamiseen. Laitepaketti tarvitsee rakentaa vain kerran ja se on valmiina penkissä koko reissun ajan. Laivapojat hoitavat ilmatäytöt. Itse tarvitsee vain vetää märkkäri ja varusteet päälle, muutama askel ja mereen.

Sukelluspäivä livarilla lähtee käyntiin aamulla auringon noustessa, siinä puolikuuden aikaan. Takakannella laivankello soi kokoontumismerkiksi. Siinä ehtii halutessaan juuri kahvin tai teen ottaa. Kuunnellaan oppaiden briiffii ja lähdetään sukeltamaan. Minä, joka rakastan aamu-unia, minä, jonka kuukauden kohokohtia ovat aamut, jolloin saa rauhassa nukkua pitkään. Minä, olen silti livareilla niillä ensimmäisillä sukelluksilla mukana. Niitä ei vain voi jättää väliin. Auringon noustessa meren elämä on rikkaimmillaan. Silloin on usein parhaimmat mahdollisuudet nähdä niitä harvinaisempia, isoja vonkaleita, jotka aamupalastavat auringonnousun aikaan liikkuvia kalaparvia. Ensimmäiseltä sukellukselta tultaessa onkin sukeltajille jo aamupala katettuna. Aamupalan jälkeen on aikaa hetki huokaista, kunnes laivankello kutsuu seuraavan sukelluksen briiffille. Jonka jälkeen onkin lounas. Jonka jälkeen sukelletaan. Aikataulu vaihtelee paikoista ja siirtymistä riippuen. Tavallisesti aina tehdään kolmesta neljään sukellusta päivässä. Usein on mahdollista tehdä yösukellus, yöpymispaikasta riippuen. Kovin myöhään ei tarvitse odottaa, sillä pimeä tulee jo siinä kuuden maissa. Yösukellukselle kannattaa ehdottomasti lähteä. Sama riutta tai hylky on pimeässä aivan eri paikka. Pimeällä esiin ryömii taas aivan erilainen joukko merenotuksia, rapuja, äyriäisiä, nilviäisiä, mureenoja sekä otuksia, joilla on omat laput. Ja viimeisen sukelluksen jälkeen voidaan sitten laivan kannella ottaa kylmän oluen. 

Mitäs sitten kun ei sukelleta?

Sukellusten välille jäävän ajan, jota ei käytetä syömiseen, voi käyttää lepäilyyn tai päiväunosille. Veneellä asutaan kahden hengen hyteissä. Yhteisiä tiloja on kolmessa eri kerroksessa eli tilaa oleiluun on väljästi. Ylimmällä kannella voi ottaa aurinkoa, alemmalla kannella voi seurustella varjossa tai sisällä ruokailutilassa, jossa on koko ajan saatavilla kahvia, teetä ja snackseja. Aika kuluu seurustellen, oppailta ja muilta sukeltajilta kuulee aina mielenkiintoisia juttuja maailman sukelluskohteista. Sukelluksilla kuvattuja materiaaleja tutkitaan, koostetaan ja jaetaan.

Sukelluspäiväkirjaan kannattaa heti sukelluksen jälkeen kirjata nähdyt ja koetut elämykset. Illalla ei enää aamun sukelluksesta yksityiskohtia välttämättä muista, koska sukelluksilla näkee ja kokee niin paljon kaikkea. 

Mistä tiedän livarilla mihin sukellan ja kenen kanssa?

Laivalla on aina kolme opasta, suomalainen opas ja kaksi paikallisopasta. Oppaat näyttävät kartan sukelluskohteesta ja briiffaavat mihin kannattaa sukeltaa, kuinka syvälle ja mikä on maksimisukellusaika. Kannella merkataan ylös sukeltamaan lähteneet ja seurataan, että kaikki tulevat suunniteltuun aikaan mennessä takaisin. Paikallisopas tietää ja tuntee riutat ja virtaukset. Matkan aluksi oppaat selvittävät, minkä tasoisia sukeltajia osallistujat ovat ja tarvittaessa auttavat löytämään sopivan parin. Vaikka oppaan perässä sukellettaisikin, jokaisen sukeltajan pitää aina itse pitää huolta itsestään, ilmankulutuksesta, suoranousuajasta ja parista. Paikallisopasta kuuntelemalla ja seuraamalla näkee enemmän, hän tuntee riutat ja tietää minkä kiven kolossa kukakin eläin asuu ja missä niitä voi yleensä nähdä. Mahdollisuuden eläinten bongamiseen ovat näin suuremmat. Opas yleensä näyttää riutalta ihmeellisiä mereneläviä, joita ei itse lainkaan pystyisi huomaamaan. Ne todella osaavat joskus maastoutua. Kohdalleni osuneet suomioppaat ovat käyneet livareilla niin monta kertaa, että osaavat sukelluskohteet ja jotenkin kummasti etenkin hylyt ja niiden kolot oikein hyvin ulkoa.

Reissuilla on aina kokemukseltaan kaiken tasoisia sukeltajia. Siinä missä tekniikkasukeltajien on mahdollista käydä syvemmällä ja viipyä pidempään, samoilla kohteilla on aina kaikille sukeltajille värikästä riuttaa ja runsaasti kalaelämää matalammassa.

Jos et ole vielä ihan hirmuisia määriä sukeltanut, viikon liveaboard vie sukeltamistasi paljon eteenpäin. Kokemusta karttuu erilaisilta sukelluksilta runsaasti, kun viikon aikaan sukelletaan kolmesta neljään kertaan joka päivä.

Pelkkää hehkutusta, mitäs huonoa?

No, ensin tulee jotenkin mieleen ripulit ja mahataudit. Bakteeristo vaan on niin erilainen. Kannattaa ennen reissua jo aloittaa maitohappobakteereilla vahvistamaan vatsan omaa hyvää bakteerikantaa. Sehän ei sitten mitään auta, jos saa viruksen tai alkueläimen aiheuttaman kunnon matkaripulin. Kannattaa katsoa mitä syö ja noudattaa erittäin hyvää käsihygieniaa. Veneellä on vatsataudeilta varsin hyvin turvassa. 

Vaaroista sitten, laiva- ja kumiveneliikenne on joillakin sukelluskohteilla vilkasta. Henkilökohtainen pintapoiju on välttämätön, pintautuminen pitää tehdä varoen. Venekuskit ovat varovaisia, mutta ole itsekin.

Punaisellamerellä on vaarallisia mereneläviä, merisiilejä, leijonakaloja, skorpionikaloja, kivikaloja sekä erittäin repiviä ja teräviä koralleja. Hyvällä nosteenhallinnalla, pohjasta ja koralleista irti pysymällä ollaan turvallisilla vesillä. Jos ollaan merellä kaukana rannikosta, niin pienistä ei pääse lääkäriin. Sukellusoppailla on toki hyvät ensiapuvalmiudet. Vakavissa tapauksissa mistä tahansa kyllä pääsee hoitoon. Sukellusvakuutukset pitää tietysti ulkomailla olla kunnossa. Enempää haittapuolia ei nyt tule pinnistelemälläkään mieleen.

Yksi syy punaisenmeren liveaboardien suosiolle suomalaisten keskuudessa on helppo saavutettavuus

Suorat lennot esim. Hurghadaan kestävät vain nelisen tuntia, eivätkä hinnat päätä huimaa. Liveaboardien hinnat Suomesta lentoineen, kuljetuksineen ja täydellä ylläpidolla ovat siinä puolentoista tuhannen kanttiin. Hintaan yleensä kuuluu tankki, painot ja paineilma. Kannattaa tarkistaa kuuluvatko hintaan luonnonpuistomaksut ja nitrox-täytöt. Lisämaksullisia ovat tuplat, deko-pullot ja oluet. Niin ja siinä se sitten olikin. Muuhun ei oikein rahaa pysty käyttämäänkään. Nämä ovat poikkeuksellisia matkoja siinä mielessä, että matkabudjetissa on helppoa pysyä. Kun ollaan laivassa, ei ole turhia houkutuksia ja kaikki on jo valmiiksi maksettu. Ennen lentoa ollaan se vuorokausi sukeltamatta, jolloin päästään vähän näkemään rantakaupunkia ja yleensä porukalla ulos syömään.

Yösukelluksella Thistlegormin sisällä, huomasimme rakenteiden välissä nukkumassa suuren iäkkään kilpikonnan. Ihan mieletön! Sen silmäluomet olivat kiinni, eikä se meistä häiriintynyt. Se oli sen koti ja me saimme käydä siellä <3

Egyptin liveaboardeilta mieleenpainuvia ovat olleet kohtaamiset haiden kanssa. Ekalla kerralla piti mennä vähän sukellusparin taakse, ihan varmuuden vuoksi. Daedaluksella etelässä nähtiin vasarahaita. Hurghadasta lähdettäessä, usein ensimmäinen varusteiden testaussukellus tehdään matalalla riutalla, jossa hyvällä todennäköisydellä näkee delfiinejä. Delfiiniit ovat hurjan leikkisiä ja uteliaita, ihania nähdä luonnon olosuhteissa.

Jarkon tekemä video:

Eräällä aamusukelluksella kohtasimme paholaisrauskun - Wau. Se teki kieppiä aivan edessämme yrittäen houkutella meitä perässään kohti syvyyksiä. Noin 40 m tietämillä meidän oli erottava johdatuksesta.